Mitäs saisi olla?
Riippuvuuteen on tarjolla kaikenlaista hoitoa. Meille, jotka haluavat elää aidosti vapaana ja uskaltavat kohdata elämän, suosittelen toipumiskeskeistä hoitoa. Toipumiskeskeinen hoito on päihteetöntä, jos riippuvuutesi on päihderiippuvuus, ja kokonaisvaltaista sisäistä muutosta tukevaa. En valinnut itse tätä hoitoa ensimmäisenä, sillä täysi ero riippuvuudesta oli pelottava ajatus. Pelko tuntui hyvin todelliselta, niin kuin sen toisella puolella ei olisi mitään minulle. Pelosta oli mahdollista hengittää läpi ja sain tunteen kohtaamiseen tukea muilta sen kohdanneilta. Jos en uskalla irrottaa vielä kokonaan riippuvuudesta, minun on jatkettava sen kanssa painimista. Toivon, että tulen jonain päivänä valmiiksi painini kanssa ja valitsen toipumisen. Vielä yhtenä päivänä pelon toisella puolen, tulen palkituksi rohkeudestani.
Koitin itsekseni kaikennäköistä päästäkseni riippuvuudestani eroon ennen kuin minut pakotettiin toipumiskeskeiseen hoitoon. Alkuun pelkäsin hurjasti, epäilin ihmisten tarkoitusperiä enkä ollut valmis luopumaan riippuvuudestani kokonaan. Epätoivo ajoi minut kuitenkin antamaan hoidolle mahdollisuuden. Olin yrittänyt lopettaa päihteidenkäytön vuosia yksin, kävin terapiassa, koitin kohtuukäyttöä, vaihdoin päihdettä, söin Antabusta, rukoilin, kuntoilin, hoidin ahdistusta ja masennusta, pyysin eri alojen lääkäreitä ratkaisemaan ongelmani, aloitin uuden elämän, kävin akupunktiossa ja homeopaatilla, vaihdoin työpaikkaa, menin ulkomaille, rakastuin… koitin kyllä kaikkea. Lopputulos yrityksissä oli sama, riippuvuus jatkoi rehottamistaan, kaikki saamani hoito ja apu valui hukkaan. Minkään ulkoisen asian muuttaminen, hyvä hoito muihin ongelmiini tai kontrollin lisääminen ei onnistunut vapauttamaan minua riippuvuudestani.
Mikä sitten onnistui? Toipumiskeskeinen hoito. Hoidossa ihmiset näkivät vihdoin suuren sisäisen hätäni ja ymmärsivät sitä. Minun ei tarvinnut vähätellä hätääni, laastaroida tai peitellä sitä. Minua auttoi itseni ääreen pysähtyminen, kokemukseni ja tunteeni jakaminen, vertaisuus ja 12-askelta eli muiden toipujien kokoama valikoima keinoja vapautua riippuvuudesta. Näissä toipumisen peruspalikoissa piili armo, joka poisti pakonomaisen tarpeeni päihtyä. En tiennyt, että sellaista elämää voi olla, missä ei tarvitse jatkuvasti kamppailla yhden asian kanssa. Vapaus valita raittius tuntui ihmeelliseltä, niin kuin olisin syntynyt uudelleen.
Hoito jatkui vuoden. Opettelin ottamaan pikkuaskeleita. Opettelin käymään vertaistukiryhmissä, puhumaan tunteistani, luottamaan raittiuteeni ja kohtaamaan tilanteita, joihin päihteet olivat ennen kuuluneet. Kerroin perheelleni ja ystävilleni, että olin hoidossa. Jotkut olivat ihmeissään. He eivät olleet nähneet päällepäin riippuvuuttani, vaikka olin ollut vuosia sisäisessä helvetissä. Välillä vaikutin varmasti kajahtaneelta vaahdotessani uudesta elämästäni. Suutuin, kun muut eivät aina ymmärtäneet raittiuden upeutta samalla syvyydellä kuin minä. Kaikki vain oli niin ihmeellistä minulle.Usein tuli toipumisen turbulenssia, mutta olin oppinut, että silloin soitan äkkiä toipuvalle ystävälle ja jalat kantavat vertaistukiryhmään. Olin surullinen muiden vielä kärsivien puolesta, miksi kaikki eivät tajua, että toipumisesta elämä vasta alkaa. Ainakin minussa oli käynyt juuri niin.
Hoidostani on nyt viisi vuotta aikaa. Pienistä askelista toipumisen parissa on alkanut kukoistaa elämä, jossa on ihanaa olla. Elämä, joka yllättää edelleen ihmeellisyydellään. Toisinaan on vaikeampaa ja toisinaan kaikki menee putkeen. Olen juurruttanut itseni syvälle maahan, joten latvuston heiluminen ei saa minua enää niin helposti kaatumaan. Riippuvuus ei ole täällä enää viemässä maata jalkojeni alta. Kohtaan haasteita, mutta päihteet eivät kuulu enää ratkaisujen työkalupakkiini. Tunne-elämäni on kääntynyt päälaelleen. Enää en tunne pääasiassa ahdistusta, häpeää ja pelkoa vaan enimmäkseen rakkautta, iloa, kiitollisuutta ja tyyneyttä. Hankalia tunteitakin toki tulee, niitä ei tarvitse vältellä. Tunnen tunteeni ja annan niiden sulaa omaan tahtiinsa. Mieleni ei ole enää päävastuussa elämäni ohjauksesta vaan kekseliäs apurini. Ohjaus elämääni tulee jostain paljon syvemmältä. Pysähdyn päivittäin kuuntelemaan syvyyksieni hiljaisuutta, josta sisäinen viisauteni kumpuaa kuin itsestään. Vapaa elämä on ihanaa.
Terkuin,
Solja
Solja on riippuvuuden kokemusasiantuntija, ekonomi, mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitaja sekä Riippumatta jatkohoitoryhmän ohjaaja. Jos haluat henkilökohtaista ohjausta riippuvuus- ja toipumisasioissa, voit varata ajan Soljan yksilöohjaukseen Riippumattaan.
Soita tai laita viesti Toipumisohjaaja Soljalle: 040 505 1616.
Sähköposti: solja.lonnroth@gmail.com
