Search
  • hannesohonkanen9

Sinä valitset peilisi

Kun olemme kietoutuneet omaan riippuvuuskäytökseemme, emme kykene tutkimaan itseämme, kokemaan tunteitamme, emmekä hyväksymään itseämme.

Kyetäksemme toimimaan, selviytymään, me luomme mielessämme todellisuuden, jossa ulkoistamme tarpeemme ja tunteemme. Näemme ne vain toisissa ihmisissä.

Toiset ihmiset ovat kuin peilejä, joiden kautta tarkastelemme itseämme. Kun emme ole parantuneet, me määrittelemme heidät ja heidän tarkoituksensa meidän suhteemme omien sisäisten haavojemme perusteella. Sen kokemuksen perusteella, miten meidän on sallittu olla olemassa. Usein hakeudumme ihmisten pariin, jotka vahvistavat meidän näkemystämme itsestämme, vaikka se olisi vahingollista.

Kun meillä on turvattomuutta, takerrumme peiliin, joka antaa meille turvaa. Toisinaan katsomme peiliin, jonka kuvasta emme pidä, mutta jota olemme tottuneet katsomaan. Se voi pitää meidät kiinni vääristyneessä minäkuvassa, jossa ajattelemme, että toisten on määriteltävä meidät jottemme joutuisi hylätyksi, olemme itsetunnottomia.



Jatkuva alitajuinen hylätyksi tulemisen pelko ohjaa haavoitettua sisäistä lastamme. Koska pelko on tunne, se ja kaikki muutkin tunteet alkavat hallita meitä, hyväksynnän hakemisesta ja tunteiden pakenemisesta tulee selviytymiskeino, ruoskiva riippuvuus muodossa tai toisessa.

Itsetunnoton ei kykene katsomaan sisäiseen peiliinsä. Sen on mahdotonta, koska sen pinta on sotkettu ja peitetty valtavan kuorman alle. Ainoa keino tuntea jotain on ulkoistaa kaikki tunteet, toiveet ja halut toisiin. Niinpä ripustautumisesta, vääristä odotuksista, pettymyksistä, uhriutumisesta ja epätoivosta tulee tapa elää.

Samankaltaisen ihmisen kohdatessaan tulee helpotus, minulla on tarkoitus, nyt minun tarpeeni täyttyvät. Syvällä sisimmässä näennäistä avuliaisuutta ja pyyteettömyyttä kuitenkin varjostaa epätoivoinen hyväksynnän ja rakkauden kaipuu. Omien tarpeiden pakonomainen täyttäminen toisen ihmisen kautta. Kierrettä jatkuu niin kauan, että voimat loppuvat fyysisesti ja/tai henkisesti.

Kun emme ole tietoisia siitä mikä on totta itsestämme, valitsemme peilimme tiedostamatta sen mukaan millaiseksi kasvuympäristömme on sallinut meidän kasvaa. Arvoamme on voitu vähätellä, tunteitamme kieltää ja vahingoitettu henkisellä takertumisella tai muilla tavoin.

Se, että olemme alkaneet selviytyä ei ole meidän vikamme. Ympäristö jossa kasvoimme sai sen aikaan, meillä ei ollut mahdollisuutta valita. Tiedostamisen herättyä tulemme vastuullisiksi omasta elämästämme.

Jokaisessa meissä on sisäinen peili. Et välttämättä näe sitä, mutta se on olemassa. Se näyttää sinut itsellesi lempeästi sellaisena kuin olet. Kun alat poistaa sen päällä olevaa kuormaa ja pääset puhdistamaan sen heijastavaa pintaa kuva itsestäsi tulee selkeämmäksi, kokonaisemmaksi ja pian huomaat ettet tarvitse muita peilejä määrittelemään sinua.

Mikäli näkemäsi peilikuva aiheuttaa toistuvaa tuskaa, se kertoo tarpeesta antaa itselleen huolenpitoa. Käännä peilit, valjasta niiden voima, ne kertovat sinusta, mitä kaipaat ja mitä tarvitset.

Tulet enemmän niiden peilien kaltaiseksi, jotka ennen sokaisivat sinua, kun ne heijastivat hyväksynnän, armollisuuden ja toipumisen valoa. Sen sijaan, että huomiosi keskittyisi siihen mitä näet toisten mielestäsi tarvitsevan, tulet tietoiseksi itsestäsi, arvostasi ja kykenet rakastamaan ja antamaan pyyteettömästi.

Valon heijatukset kutsuvat sinua, sinä valitset peilisi.

-Toipuva addikti

Annankatu 29 A 4, 00100 Helsinki

+358 50 591 8129

Annankatu 29 A 4

Helsinki